Sláinte! Perinteinen irlantilainen aamiainen: paistettuja pottuja, lihaisia makkaroita, paksua pekonia, papuja,paistettuja herkkusieniä, paistettu kananmuna, tummaa ja valkoista "puddingia" (muistuttaa ryynimakkaraa ja mustaamakkaraa) teetä, appelsiinimehua, paahtoleipää voin ja hillon kera sekä puolikas tomaatti. Varmaan on tehty kovin raskaita töitä silloin kun tuo aamiainen on kehitetty. Kesti 12 tuntia ennen kuin pystyi edes ajattelemaan ruokaa seuraavan kerran...
Ensimmäiset päivät vierähtivät Galwayssa, joka vaikutti rauhalliselta kaupungilta siihen asti kunnes gardai, eli paikallinen poliisi, ojensi kadulla käteen oheisen lappusen.
Jotenkin kuitenkin pidän siitä, että Suomessa poliisi ei pyydä turistilta apua kun murhaaja on hukassa :) ja tuo oli niin tavallista, että etsintäkuulutuslappusesta löytyi sponsorifirmat ja kaikki. Roima palkkio olisi kulunut nopsaan, jos olisi tullut kirottua jumalia (matkan aikana tuli voimaan laki, jonka mukaan minkä tahansa uskonnon pilkkaamisesta saa Irlannissa kymmenientuhansien eurojen sakot.)
Pakenin murhaajaa Aransaarille, josta löytyi jylhiä maisemia ja söpöjä elukoita.
Clifdenissä oli sitten myös vähemmän söpöjä eliöitä. Kuvassa kompassimeduusa. Puritko sinä minua pyllyyn?!!! Hurraa niille japanilaisille ja kiinalaisille kokeille, jotka urheina kehittelevät tapoja valmistaa noita pirulaisia ruuaksi.
Ruokavalio oli matkalla hirvittävä. Löysin itseni vastoin tahtoani uudestaan ja uudestaan Supermac's-nimisestä paikasta, jossa ei tarjolla ollut edes sitä puolikasta tomaattia. Murrr.... Onneksi oli pari poikkeusta! Clifdenissä söin annoksen Oak smoked salmon salad. Parasta lohta, mitä olen koskaan maistanut. Niitä vonkaleita näin sekä Clifdenissä että Galwayssa uiskentelemassa ja nämä poijjaat eivät olleet mitään verkoissa kasvatettuja surulaisia vaan vapaita seikkailijoita.
Dublinista puuttuu se tärkein kuva. Bonon lasereita ampuvasta nahkatakista.
Mä olin tuolla, tuona päivänä 24.7.09. (vain kamera ei ollut). Lavarakennelmat olivat vaikuttavat (ainakin niille, jotka ovat sopivan pieninä nähneet Tripodien ajan) ja niitä käytettiin mahtavalla tavalla. En ikinä unohda tuota elämystä. Auringon laskiessa myrskypilvien taakse rakennelma hehkui valtaisana öljylamppuna ja Bono lauloi kuin enkeli. Ylitti kaikki odotukset ja kaikenikäisistä ihmisistä koostuva yleisö eli niin täysillä mukana. Syystäkin olivat ylpeitä oman kylän pojista.
Niin...ruuastakin piti kai kirjoittaa. Taas eksyttiin meksikolaiseen ravintolaan - en voi sille mitään. Cactus Jacks Dublin oli paikka ja ateriana katkarapusalaatti palmunytimen kera. Ou mama. Ja kylkeen vielä guacamolea. Jos löydän palmunydintä niin koitan toistaa tuon kokemuksen kotona. Kastike oli kevyt erittäin hapan viinietikkakastike.
Tuliaisiksi tarttui mukaan mm. irlantilaisella viskillä maustettua toffeeta ja suklaalevy, jossa oli karkkia karkin sisällä! Neroja nuo irlantilaiset!!
Myös musadieettiin tuli matkalta uusi lisäys, kun matkaan tarttui U2:n lämppäri Damien Dempseyn levy the Shots. Spotify ei levyä tuntenut, mutta täältä saa pienen maistiasen.
No comments:
Post a Comment