Sunday, June 14, 2009

Anonyymiä ruokaa

Vivi-Ann Sjögrenin kirja Andalusian karkea suola oli nautinnollista luettavaa, ja siinä oli kivoja reseptejä tekstin joukkoon ripoteltuna. Kirjasta löytyi muutama poikkeuksellisen kiinnostava ajatus.
Vivi-Ann kirjoitti mm. siitä, miten Espanjassa paikkakunnalta toiselle muuttaneet edelleen hakivat ruoka-aineita kotiseuduiltaan, koska niistä pystyi maistamaan tuttuja makuvivahteita:

"[-]on kyse tuotteista, jotka kertovat kielen makusilmuille missä ja miten ne ovat syntyneet, kertovat auringosta ja tuulesta, ruohon ja maaperän laadusta, viljely ja kerjuumenetelmistä, valmistustavoista, sateesta ja kuivuudesta, meren läheisyydestä ja veden suolapitoisuudesta." (s.247-248)

Sitten hänen espanjalainen miehensä Paco kävi Suomessa ja kirjoitti kirjeeseen että Espoolaiseen veteen keitetty kahvi maistuu hyvältä: "Sitä lukiessani tajuan jättimäisten supermarkettien moninkertaisen sieluttomuuden: lähes tuntemattomiksi pakattuja valmisteita, jotka on kasvatettu nopeasti ja anonyymisti, niin ettei kasvupaikka ole voinut painaa niihin leimaansa, säilyä niissä makuna, tuoksuna, tunnistettavana tietona. Ne ovat tuotteita vailla ominaislaatua. Siksi ne eivät maistu miltään.

Mitä tapahtuu kun ihminen kasvaa ympäristössä, johon hänellä ei ole siteitä?"




Mitä tapahtuu? Voisiko käydä esimerkiksi niin, että masennuksesta tulee kansantauti...
Ulottuisipa tuo anonyymiys pelkästään ruokaan.

Uudet perunat! Kaivoin päästäni ruoka-ainetta, joka ei olisi kuin avaruusaluksessa kasvatettu - onneksi löytyi sentään potaatit, niistä pystyn vielä maistamaan mistä päin ne ovat kotoisin. Ei ole paljon jäljellä ei. Tästä syystä on tärkeää ostaa ruokaa pienistä kyläkaupoista, joissa myydään itseleivottua leipää, etsiä se torimyyjä, jolla on multaiset kädet niiden sijaan, joiden edessä hyörii valtava määrä ihmisiä euronpussien perässä, tästä syystä kannattaa kurvata nähdessään kyltin mainostavan herneitä ja mansikoita suoraan tilalta, tästä syystä kannattaa alkaa laittaa ruokaa itse. Jos ruoka-aineet ovat anonyymejä, saadaan niille vielä synnytettyä hitunen omaleimaisuutta ja luonnetta tekemällä ruokaa itse.

Mikrotettu kuraläppä ei herätä samanlaisia muistoja kuin isoäidin tekemä lihakeitto tai piparkakut, mikrotettu kuraläppä maistuu pahalta ja tekee surulliseksi. Hyvä ruoka, parempi mieli! Niin, kaiken huippu on, että tuon ajatuksen ehti jo viedä einesfirma - ei sitä kukaan äiti sitä ruokaa valmista - se tulee tehtaasta ja samoin se söpöstisössöttäjän Danonino, eiks joku vois kertoa sille lapselle, että ei sun vanukkaasi tule lehmästä - se tulee kuule liukuhihnalta!!!

Thursday, June 4, 2009

Quesadillat & mangosalsa






Tämä ohje on New Woman-lehdestä (se oli hyvä ruokalehti, kurja kun kukaan muu ei sitä lukenut ja ne meni ja lopetti koko lehden..)
Aika kesäinen herkku ja sopii piknikillekin. Kyllä nuo quesadillat ja salsa putoo kylminäkin.

4:lle (ohjeen mukaan, mutta todellisuudessa... yhelle kaikki.)

Mangosalsa:
1 MANGO (kuori, poista iso litteä kivi sisältä, kuutioi mehevä hedelmäliha)
1 LIMEn mehu
3 rkl PUNASIPULIA
JALAPENOJA (tai alkuperäisessä ohjeessa: 1 tl smoky Chipotle tabascoa)
pieni nyrkillinen tuoretta KORIANTERIA
suolaa, pippuria

Quesadillat:
6 isoa TORTILLAA
200g CHEDDARIA raastettuna
PARI JALAPENOA (tai alkuperäisessä ohjeessa: vihreä chili ilman siemeniä) viipaloituna
6 KESÄSIPULIA ohueksi viipaloituna
3rkl öljyä

Sekoita salsan ainekset kulhossa. Lisää suolaa ja pippuria ja jätä oottelemaan.
(Tomaattisalsalle löytyy parempiakin reseptejä, mutta nopeasti tuosta saa tomaattisalsan korvaamalla mangon tomaateilla.) Aseta 3 tortillalevyä pöydälle, jaa juusto, jalapeno- ja sipuliviipaleet tasaisesti levyille. Täytteen kuuluu mennä melkein reunaan kiinni. Mausta jos katsot tarpeelliseksi. Aseta toinen tortilla kanneksi. Kuumenna isolla teflonpannulla öljyä ja paista yksi tortilla kerrallaan, keskilämmöllä. Kun juusto alkaa sulaa, käännä tortilla käyttäen isoa lastaa apuna. Paista vielä pari minuuttia. Pidä paistetut tortillat lämpimässä. Leikkaa jokainen 8 palaan ja tarjoa mangosalsan kera.

Ja missä olen maistanut tähänastisen elämäni parhaat quesadillat? Meksikossa en ole käynyt eli se on Rosa Negra, Barcelona. Paikka joka on sisustettu seinään kiinnitetyillä sandaaleilla ja kumihansikkailla ei mitenkään voi olla muuta kuin mahtava!!!

*****

Orvokkikarkkeja



Oli pakko ostaa karkkeja, kun oli niin söötti pakkaus. Pieni miinus tulee siitä, että makuna on ORVOKKI. On siis kuin hajuvettä söisi. Eli henki haisee kukkasille...selvästi ranskalaisten naisten salainen ase, joka ei ihan ensitutustumisen perusteella uppoa tänne Pohjolaan.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...